Kuntoutus. Palovammapotilaat hyötyvät usein monenlaisesta kuntoutuksesta. Eri kuntoutuksen lajit tukevat toisiaan ja eri kuntoutusmuotojen tarkoituksena on parantaa palovamman kokeneen henkilön omatoimisuutta.
Lääkinnällisen kuntoutuksen muotoja ovat mm. toimintaterapia, fysioterapia, apuvälineet ja laitoskuntoutusjaksot. Pahoja palovammoja saanen henkilön kohdalla lääkinnällisen kuntoutuksen toimenpiteet aloitetaan heti kun potilaan vointi sen sallii.
Apuvälineet ovat pahoja palovammoja saaneille henkilöille oleellinen osa kuntoutumista. Apuvälineiden tarpeen arvioi aina terveydenhuollon ammattilainen. Potilas saa tarvitsemansa apuvälineen tai maksusitoumuksen apuvälineeseen sieltä hoitolaitoksesta, jossa apuvälineen tarve on arvioitu, useimmiten sairaalasta tai omalta terveysasemalta.
Ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet tulevat kysymykseen silloin kun palovamma aiheuttaa esteen palata entiseen työhön tai aiheuttaa nuorelle potilaalle vaikeuksia ammatin löytämisessä.
Sosiaalisen kuntoutuksen muotoja ovat mm. tukihenkilötoiminta ja erilaiset vertaistukiryhmät. Nämä kuntoutuksen muodot ovat palovammapotilaalle usein erittäin merkittäviä, varsinkin jos vamma aiheuttaa suuria muutoksia ulkonäössä. Sosiaalisella kuntoutuksella pyritään estämään palovamman kokeneen henkilön eristäytymistä ja syrjäytymistä.
Sosiaaliturva. Palovammapotilaan sosiaaliturvan kannalta oleellisinta on tilanne, jossa vamma on syntynyt. Esimerkiksi työssä tai liikenteessä aiheutuneiden palovammojen korvaukset maksetaan tapaturmavakuutus- tai liikennevakuutuslainsäädännön mukaisesti. Näissä tapauksissa ensisijainen potilaan sosiaaliturvasta huolehtiva taho on vakuutusyhtiö. Nämä ns. lakisääteiset vakuutukset ovat usein huomattavasti kattavampia kuin esimerkiksi matka- tai vapaa-ajanvakuutukset. Vamman aiheutumissyyn lisäksi palovammapotilaan saamiin korvauksiin vaikuttavat palovamman aiheuttama haitta-aste ja vammasta aiheutuva avuntarve.
Jos lapsi on palovamman johdosta sairaalahoidossa, perhe saa ensitietoa sosiaaliturvasta sairaalan sosiaalityöntekijältä. Neuvoa voi myös kysyä oman kotikunnan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijältä, Kelan toimistosta tai vakuutusyhtiöltä. Lisäksi apua lastenhoitoon kotona voi pyytää kotikunnan Lapsiperheiden kotipalvelusta.